LEHTIARVOSTELUT


Vuoden perhe (Teatteri Takomo)


LAURA HALLAMAA / HELSINGIN SANOMAT: 

★★★★

Aino Pennasen kirjoittama näytelmä naurattaa ja kauhistuttaa samaan aikaan.

-- Kokonaisuutena Vuoden perhe on samaan aikaan hersyvä, absurdi ja karmaiseva.

Välillä hahmojen käytös toisiaan kohtaan on niin karseaa, ettei tiedä, voiko sille nauraa. Näytelmän karikatyyriset hahmot ja mustalla väritetty huumori ovat mahtavia, ja perheen elämää katselee herkeämättömällä mielenkiinnolla.

Jännityselementtinä toimii pöydän keskellä odottava moottorisaha. Kuka sen lopulta käynnistää?

Ja mikä parasta, viihdyttävä ja tasapainoinen teos jää takaraivoon hieman kaivertamaankin.

Perhe sulkee lopuksi sälekaihtimensa. Katsoja voi sitten kotimatkalla miettiä, mitä kaikkea sälekaihdinten taakse tässä maailmassa suljetaankaan, puolin ja toisin.


SELINA KERÄNEN / APU: 

Teatteri Takomon Vuoden perhe on parasta juuri nyt

Hyvä näytelmä saa nauramaan, haukkomaan henkeä ja miettimään syvempiä merkityksiä. Teatteri Takomon Vuoden perhe on juuri sellainen. --

Aino Pennasen teksti maalaa hyvin esiin narsistisen perheenpään, joka manipuloi muita ja keskittyy kulissien ylläpitoon. Vihjeitä tilanteen kärjistymisestä annetaan vähitellen. Puheissa nousee esiin perhesurma ja moottorisaha nostetaan pöydälle. --

Esitystä on selvästi joka aspektilla rakennettu ajatuksella.


Kepeä elämäni (mm. Kajaanin runoviikko, Teatteri Takomo, Q- teatteri, Teatteri Vanha Juko, Turun kaupunginteatteri)


LAURA KYTÖLÄ / HELSINGIN SANOMAT:

★★★★

TIEDÄTTE varmaan, miten hyvältä tuntuu, kun migreenikohtauksen jälkeen kipu on vihdoin poissa? Tai kun noroviruksesta toivuttuaan pystyy ensi kertaa syömään?

No, näillä ei ole mitään tekemistä sen euforian kanssa, joka syntyy, kun pystyy vihdoin puhumaan omalla äänellään, omassa ruumiissaan, toteaa Miiko Toiviainen monologissaan Kepeä elämäni. Toiviaisella on tunteelle nimikin: sukupuolieuforia, vastakohtana transihmisen kokemalle pahanolon tunteelle, sukupuolidysforialle.

Tämänkaltaisia tuoreita havaintoja Toiviainen tekee notkeasti koomisesta traagiseen, introspektiosta jopa itsensä kontradiktointiin taipuvassa monologissaan. Esitys ei sorru psykologisointiin, vaan kuvailee tarkasti sukupuolenkorjausprosessiin liittyviä tunteita ja henkilöitä. --

Hyvin jäsennelty esitys on tiivis, hieman vajaan tunnin mittainen, mutta sisältää silti kokonaisen maailman. Valoineen ja varjoineen.


IRMELI HAAPANEN / TURUN SANOMAT:

Miiko Toiviaisen Kepeä elämäni on esitys, joka kaikkien pitäisi nähdä.

-- Kepeä elämäni on täysipainoinen esitys paitsi sisällöltään myös toteutukseltaan. Se koostuu pirstaleista, joiden tunnelmat vaihtelevat hillittömän koomisista itkettävän koskettaviin. Kyyneleetkin syntyvät kuitenkin ennen muuta onnen tunteesta.


Seksimusikaali (Teatteri Vanha Juko) 

LAURI MERI / HELSINGIN SANOMAT:

LAHTELAISEN Teatteri Vanhan Jukon kevätkauden uutuus on katkeransuloinen komedia erään parisuhteen vaiheista ronskeilla musikaalipaisutuksilla siivitettynä. --

Hilpeän leikkisistä lähtökohdistaan huolimatta dramaturgi Aino Pennasen ja ohjaaja Riikka Oksasen yhteistyönä syntynyt Seksimusikaali on auki joka suuntaan. Seksuaalisuuteen kohdistuvat ulkoiset paineet ovat tuttuja kaikille. Näytelmän henkilöihin on helppo samastua, oli oma tilanne minkälainen tahansa. --

Minja Koski ja Miiko Toiviainen ovat kelpo musikaalinäyttelijöiden tavoin rakastettavia tolkuttomaan umpikujaan ajautuvina rakastavaisina. Minja Kosken ja Jussi-Pekka Parviaisen säveltämät laulut pyörittelevät teemaa lennokkaasti, ja näyttelijöiden yhdessä improvisoimat "aktit" ovat todellista aallokkoa.



Sankarit Saimaalla (Saimaan Teatteri)


RIITTA-LEENA LEMPINEN-VESA, ETELÄ-SAIMAA: 

Nuorten ammattilaisten esitys, Sankarit Saimaalla, on erinomaista teatteria: hullua, hauskaa, monitahoista ja älykästä, viihdyttävää. Ensin esitellään hupsusti oikeat supersankarit. Mutta ei tarina kerrokaan heistä, vaan Saimaan supersankarileiristä, jonka ohjaaja katoaa. -- 

Katsoja saa seurata kahta tarinaa: mitä tapahtuu holtittomassa leiripaatissa ja mitä näyttelijäryhmässä, jossa välit kiristyvät ja kateus, mustasukkaisuus ja äksyily uhkaavat saada vallan. Lopussa vielä uusi taso: taidokas nukketeatteri, joka selvittää mysteerit. Kannattaa suunnata seurantaloille, sankareita etsimään.